30 EPILOGI Viikko sieppaajan kiinnioton jälkeen Marie istui siskonsa, Miian ja Mikan, Julian ja Pasin kanssa omassa olohuoneessaan käsi paketissa ja mustelman jämät kasvoillaan ja vartalollaan. Miia oli ottanut vapaata töistään ja tullut siskonsa seuraksi ja auttamaan arjen askareissa. Miia oli ollut todella järkyttynyt nähdessään, missä kunnossa Marie oli ollut. Hän ei voinut käsittää, miten niin raakoja ihmisiä voi olla edes olemassa. Ystävykset olivat useana iltana kokoontuneet yleensä Marien luokse ja käyneet läpi tätä kauheaa kokemusta. Toki Marie kävi juttelemassa ammattiauttajan kanssa myös, mutta ystävien tuki oli äärimmäisen tärkeää. Parhaimman tuen ja ymmärryksen Marie ja Tiina saivat kuitenkin tosiltaan. He olivat myös muutaman kerran nähneet toisensa ja jutelleet asiasta. Kumpikin oli pidemmällä sairauslomalla, koska lääkärit olivat sitä mieltä, että heidän olisi saatava rauhassa käydä tuon tapauksen aiheuttama trauma läpi. Eikä heillä itsellään
Tekstit
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
29 Marie liikkui hiljaa. Hän mietti, oliko mies tosiaan antanut niin helposti periksi ja lähtenyt kotiin. Sitä hän ei uskonut. Miehellä oli liian paljon menetettävää, ettei hän antaisi niin vaan periksi. Mutta missä tämä oli? Hänen oli oltava todella varovainen ja liikuttava todella hiljaa. Mies saattaisi yllättää hänet milloin tahansa. Tämä varmasti tuntisi metsän hyvin. Hän taas itse ei tiennyt, mihin suuntaan hänen pitäisi lähteä, että pääsisi ihmisten ilmoille. Tässä vaiheessa viimeistään oli täysin selvää, ettei lähiteinoilla ollut asutusta. Oli haastavaa saada apua, mutta hän kyllä saisi apua jostain. Pakkohan hänen oli. Eihän kaikki voinut tänne metsään päättyä. Marie huomasi maaston nousevan ja lähti suunnistamaan kohti mäennyppylää. Hän liikkui hitaasti ja yritti varoa astumasta oksien päälle. Mutta vaikeaahan se oli tällaisessa metsässä, kun risuja oli joka paikassa. Hän säikähti rasahdusta, joka kuului ihan läheltä. Hänen sydämensä oli pysähtyä. Mistä ääni k
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
28 Raivoissaan mies kääntyi syvennyksen reunalta takaisin talolle päin. Hän tiesi, että nainen oli jossain lähistöllä. Tämä ei voinut olla kaukana. Nainen oli varmasti löytänyt lähistöltä hyvän piilopaikan. Mies jatkoi matkaansa hetken ja pysähtyi, kääntyi ja tarkkaili, näkyikö jossain liikettä. ”Pahus, kun on näin hämärää!” hän sihisi hampaidensa lomasta. Mies seisoi paikallaan hetken, kääntyi ja lähti kävelemään poispäin. Hänellä oli suunnitelma. Tämä käveli, kun mennäkseen takaisin talollensa. ”Annan tuolle kirotulle naiselle vielä opetuksen, josta ei tule selviämään.” Kun mies oli varma, ettei nainen enää voinut häntä nähdä, tämä kääntyi ja suunnisti hiljaa hieman sivusuunnassa takaisin sinne suuntaan, missä uskoi naisen piileskelevän. Mies tunsi metsänsä hyvin. Hän yllättäisi vielä naisen, niin kuin nämä olivat yllättäneet hänet bunkkerissa. Hän antaisi naisen luulla, että oli palannut takaisin kotiinsa ja oikean hetken tullen hän tekisi tästä lopun.
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
27 ”Oletko varma, että tänä iltana yritetään pakoa?” Marie kysyi Tiinalta. ”Olen!” ”Käydään vielä kerran läpi, mitä suunniteltiin”. Parivaljakko kävi suunnitelman läpi jälleen, ties monennettako kertaa. Mutta he halusivat olla aivan varmoja, että he selviäisivät siitä ilman, että heidän arkailunsa ja unohtamisensa tekisivät pakoyrityksestä fiaskon. Heidän olisi aivan pakko onnistua. Heillä olisi vain tämä yksi ainoa kerta tarjolla. Muuta heille ei varmasti enää suotaisi. Jos he nyt epäonnistuisivat, se olisi heidän tarinansa loppu, molempien. He tiesivät molemmat, mitä tehdä ja miten. Nyt ei auttanut muuta, kuin odottaa ja kuulostella ääniä, joita tuon miehen tulo ennakoisi. Miten pitkä odottavan aika olikaan! He istuivat hiljaa sängyllä vieretysten, välillä toinen heistä nousi ja kävi ovella kuulostelemassa. Mitään ei kuulunut pitkään aikaan. He jo ajattelivat, ettei mies sinä päivänä tulisikaan. Ja sitten. Askeleet kuuluivat rapuista. Naiset kiiruhtiva
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
26 Mika kävi edelleen aikaisempia tapauksia läpi, uudestaan ja uudestaan. Vertasi yhtäläisyyksiä, tutkien eroavaisuuksia. Koko pöytä oli täynnä papereita, tietokoneen ruudulla oli monta päällekkäistä kuvaa auki. Seinällä oleva taulu oli melkein täynnä kuvia. Rikospaikoilta, uhreista, epäilyistä, työntekijöistä. Niitä Mika ja Sepi tutkivat ja pähkäilivät. Sepi oli ottanut asiakseen tutkia työntekijöiden taustoja ja aikaisempia työpaikkoja. Vertaillen niitä muihin katoamisajankohtiin. Kuvat oli järjestetty tapauskohtaisesti, että heidän oli helpompi pysyä kärryillä, mistä tapauksesta ja sairaalasta oli kyse. Nyt hän seisoi työntekijöiden kuvien edessä. Hän tuijotti aina yhtä kuvaa monta minuuttia. Painoi mieleensä jokaisen yksityiskohdan kunkin työntekijän kuvaa katsoessa. Siirtyi sitten seuraavaan tapaukseen ja teki saman… Välillä hän palasi takaisin aikaisempaan tapaukseen ja taas takaisin. ”Hmmm…” kuului välillä Sepin suunnalta ja taas oli hetken hiljaista.
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
25 Aamulla jyskyttävä päänsärky oli hieman hellittänyt, kun Marie sai silmänsä auki. Mutta hän arveli, että hänen kasvojaan koristi kunnon sinipunainen mustelma, ehkä jopa useampi. Varovasti hän koski kasvojaan ja kivusta päätellen hän oli oikeassa mustelmista. Kunhan Tiina heräisi ja vahvistaisi hänen epäilyksensä. He olivat jättäneet huoneeseen valon palamaan, ettei heidän tarvitsisi kompuroida huoneen läpi, etsiäkseen valokatkasijaa ja tietenkin valo loi edes hieman turvallisuuden tunnetta ahdistavaan tilanteeseen. Hän näki, että Tiina nukkui vielä. Tämä oli aika levottomasti pyörinyt vuoteella yöllä ja tuntui, että oli vasta aamuyöstä rauhoittunut. Marie antoi Tiinan nukkua ja nousi varovasti vuoteen laidalle istumaan. Hän yritti olla heiluttamatta sänkyä, ettei Tiina vain heräisi. Marie laski päänsä käsiensä varaan ja sulki silmänsä. Siinä hän oli tovin, ehkä toisenkin, omien ajatustensa kanssa. ”Rakas Taivaan Isä, auta meitä” Marie huokaisi mielessään.
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
24 Julia oli soittanut Miialle Marien katoamisesta heti, kun he olivat tajunneet, että tämä oli kadonnut. Miia oli heti lähtenyt ajamaan Julialle ja Pasille. He olivat vaatineet häntä jäämään heille yöksi siksi aikaa, kunnes Marie löytyisi. Miia oli kuin tulisilla hiilillä. Hän ei pystynyt rauhoittumaan hetkeksikään. Oli ihme, ettei lattiassa ollut kunnon uraa Miian talsittua sitä edes takaisin. Oli turhauttavaa, kun ei voinut tehdä mitään ja tuntui, että poliisienkin toiminta oli äärimmäisen hidasta. Toki Miia oli luonteeltaan sellainen, että kaiken piti tapahtua just eikä melkein, heti eikä hetken päästä. Hänelle odottaminen oli jokseenkin vierasta. Muutaman kerran hän oli Mikallekin soitellut ja hoputtanut tätä ja myös koko poliisiarmeijaa. Kyllähän tuo joukko oli laittanut kaiken mahdollisen peliin, että kaksikko löytyisi kunnossa ja pian, mutta Miialle heidän työnsä näytti hitaalta ja tehottomalta. Hän oli jo uhannut lähtevänsä itse etsimään syyllistä, mutta