28

Raivoissaan mies kääntyi syvennyksen reunalta takaisin talolle päin. Hän tiesi, että nainen oli jossain lähistöllä. Tämä ei voinut olla kaukana. Nainen oli varmasti löytänyt lähistöltä hyvän piilopaikan. Mies jatkoi matkaansa hetken ja pysähtyi, kääntyi ja tarkkaili, näkyikö jossain liikettä.

 ”Pahus, kun on näin hämärää!” hän sihisi hampaidensa lomasta.

Mies seisoi paikallaan hetken, kääntyi ja lähti kävelemään poispäin. Hänellä oli suunnitelma.

Tämä käveli, kun mennäkseen takaisin talollensa.

 ”Annan tuolle kirotulle naiselle vielä opetuksen, josta ei tule selviämään.”

Kun mies oli varma, ettei nainen enää voinut häntä nähdä, tämä kääntyi ja suunnisti hiljaa hieman sivusuunnassa takaisin sinne suuntaan, missä uskoi naisen piileskelevän. Mies tunsi metsänsä hyvin. Hän yllättäisi vielä naisen, niin kuin nämä olivat yllättäneet hänet bunkkerissa. Hän antaisi naisen luulla, että oli palannut takaisin kotiinsa ja oikean hetken tullen hän tekisi tästä lopun. 

Mies oli niin raivoissaan naisille, mutta myös itselleen. Miten hän olikaan ollut niin typerä, ettei ollut ottanut huomioon sitä, että naiset voisivat puolustautua tuolla tavalla. 

 ”Ei olisi pitänyt ottaa heitä yhtä aikaa bunkkeriin”, mies mutisi hiljaa vihaisena ja jatkoi

 ”Siinä oli pahin virheeni. Mutta minun on se korjattava pian, ennen kuin tulee harmia”.

Mies tiesi, mihin oli menossa. Suojaiseen paikkaan, josta hän näkisi hyvin joka suuntaan. Sinne vain piti päästä huomaamattomasti. 

Hän jatkoi matkaansa saalistuspaikkaansa. Samalla hän mietti, missä tuo toinen nainen, Tiina, oli. Mihin tämä oli lähtenyt pakoon? Onneksi asutusta ei ollut ihan lähellä, joten tältä kestäisi jonkin aikaa ennen kuin pääsisi ihmisten ilmoille. Enemmän mies oli huolissaan tuosta toisesta naisesta, Mariesta. Tämä tuntui olevan rohkeampi, eikä niin alistuvainen, kuin Tiina. Se herätti miehessä suuremman raivon. Hän ei sietänyt enää, että hänen arvovaltansa mitätöitiin näin. Siitä naiset saisivat maksaa, ainakin Marie. Vaikka se olisi miehen viimeinen teko, mutta tuo nainen saisi todellakin maksaa siitä.

Mies saapui saalistuspaikkaansa. Hän otti asemapaikan ison puun juurelta ja istui siihen. Häntä ei siitä ihan heti huomattaisi, jos hän istuisi hiljaa paikallaan. Mutta odottamisen hän hallitsi, se ei ollut koskaan ollut hänelle ongelma. Hän istuisi vaikka koko yön. Hän voisi ilmoittaa aamulla  töihin olevansa sairaana ja jäävänsä kotiin. Hän siis istui ja kuunteli.

Mies havahtui rasahdukseen, joka kuului vasemmalta puolelta. Hitaasti hän käänsi päätään siihen suuntaan ja kuunteli.

 ”Kyllä! Sieltä sinä taidat tulla”, hän kuistaksi hiljaa itselleen.

Hiljaiset askeleet kuuluivat jonkin matkan päästä hänestä. Hän jännitti lihaksensa ja oli valmis nousemaan ylös millä hetkellä tahansa. Hän seurasi askelten ääniä. Kyllä, ne olivat tulossa häntä kohti. Hän istui ja odotti.