19

Lievä kuorsaus säesti TV:stä tulevaan dokumenttia siistissä olohuoneessa. Sohvalla makasi viltin alla mies häijyt silmät suljettuna, pää pehmeällä tyynyllä. 

Miten häijy, nukkuva mies voi ollakin niin viattoman oloinen? Nukkua kuin pieni viaton lapsi? 

Jos joku olisi nähnyt miehen siinä nukkumassa, hän ei olisi ikinä olisi uskonut, mihin kaikkeen tuo mies pystyisi. Eikä olisi ikinä uskonut, mitä tuon miehen bunkkerista, kuten mies huonetta kutsui, löytyisi. 

 Leijona karjahteli varoittavasti dokumentissa ja sai miehen kääntyilemään levottomana. Hiljainen ja uhkaava musiikki soi karjahtelun taustalla, kun leijona uhmasi vastustajaansa. Kohta villi savannin eläin ajoi heikomman lajitoverinsa kohti auringonlaskua. Ylväänä ja niin voittamattomana se kääntyi ja marssi itsevarmasti kohti lepopaikkaansa. Siihen se painautui paikalleen kullankeltaiseen ruohikkoon katse suunnattuna tuulen suuntaan, se haistoi saaliin kohta saapuvan. Hiljaa se odotti, kärsivällisenä ja kiihkeänä. 

 Sieltä se tuli, siro ja sulava gaselli suoraan kohti savannin kuningasta. Eikä tuo kaunis eläin nähnyt, että kiiluvat, nälkäiset silmät tarkkailivat sitä ja odotti oikeaa hetkeä syöksyä piilostaan kohti savannin kaunotarta. 

 Kiihkeä musiikki voimistui ja pahaenteiset rytmit kiihtyivät, kun leijonan lihakset selvästi jännittyivät ja valmistautuivat voimakkaaseen hyökkäykseen, josta vain harva saaliseläin selviytyi voittajana. 

 Gaselli pysähtyi, kuin vaistoten, ettei kaikki ollut, niin kuin piti. Se seisoi varautuneena ja antoi katseensa kiertää hitaasti savannilla. Hetken se tuijotti suoraan pitkään keltaiseen heinikkoon, missä leijona odotti hiljaa, mutta se ei nähnyt saalistajaa. Niinpä se otti ensin varovaisen askeleen kohti leijonaa. Sitten toisen askeleen ja kohta kolmannen. Sitten se yhtäkkiä pysähtyi, se oli nähnyt pienen liikkeen, ehkä hännän heilahduksen tai jotain… Silloin se ryntäsi kiihkeän säestyksen saattelemana leijonasta poispäin, leijona kintereillään. Mutta gasellin etumatka oli tarpeeksi ja sen nopeus ja ketteryys sai sen pääsemään pakoon savannin kuninkaalta. Se selviytyi! Tällä kertaa…

 Nuo häijyt silmät, jotka juuri oli ollut niin viattomana kiinni, avautuivat juuri sillä hetkellä, kun leijonan epäonnistuminen oli ilmiselvää. Viha kuohahti miehen sisällä! Epäonnistuminen! Miten hän vihasikaan epäonnistumista. Hän ei tulisi epäonnistumaan, ei todellakaan. Hän oli niin huolellisesti suunnitellut kaiken. Hän tiesi, mitä teki! Hän tiesi, mihin hän saaliinsa veisi, kun sen aika olisi. Hän ei epäonnistuisi!

 Nälkä kurni miehen vatsassa. Hän nousi ketterästi ylös ja suunnisti täydellisen siistiin keittiöönsä. Kello oli viisi alkuillasta. Yleensä hän söi vasta kuuden jälkeen, mutta hän oli jo nälkäinen.

 ”Nälkäinen, kuin tuo leijona”, hän virnisti valjusti ja jatkoi,

 ”Niin nälkäinen”. Virnistys muuttui nauruksi, joka oli kuin ahdistavasta trilleristä. 

 ”Niin nälkäinen…”